Haluan kertoa jo näin alussa miten anoreksiani alkoi. Here we go.
Olin
5-6 vuotias kun isäni kuittalili kuinka syön pelkkää makeaa ja kuinka minulla tulee olemaan ongelmia tulevaisuudessa. Vaikka siis olin täysin normaalipainoinen ja muutenkin terve lapsi, mutta isälleni hänen vanhempansa aina olivat kuittaileet hänen painostaan joten niinkuin sanonta kuuluu, "paska valuu alaspäin", ja minä olin tämän uhrina. No, siitä lähtien kuin aloin isältäni kuulemaan tälläistä, aloin pitää jo tuolloin itseäni lihavana.
Olin koulussa aina kaikkia
pidempi, joten minulle tuli tunne että olen muita isompi (sanon vielä toistamiseen että olen aina ollut normaalipainonen/alipainoinen). Kun olin kolmannella luokalla tein kaiken näköisiä laihdutus suunnitelmia jotka olivat hyvin huolestuttavia. Olin toteuttanut niitä n.2kk ja laihduin myös jokusen kiloa... Mutta harmikseni äiti löysi ne suunnitelmat koska fiksuna tyttönä olin kirjottanut niitä suunnitelmia paperille ja jättänyt yhden suunnitelmistani pöydälle, josta äiti sen sitten löysi kun tuli töistä. Sain kuulla korvatpunaisena kuinka väärin on tehdä
(ja ajatella) näin. No sitten olin äitini tarkkailussa ja hän uhkasi laittaa viestiä terveyden hoitajalle. Aloin syödä ihan normaalisti mutta vieläkin ajattelin itsestäni anorektisesti
(onko anorektinen edes sana??:D), mutta anoreksiani tuolloin jäi siis toistaiseksi ikäänkuin "tauolle".
Viidenellä luokalla anoreksiani taas alkoi siinä mielessä että nälkiinnytin itseäni ja aloin treenaamaan yksin iltaisin huoneessani kuin hullu. Tämän lisäksi harrastin jalkapalloa ja ratsastamista. Laihduin siis taas, ja aika paljonkin. Kirjotin anoreksia päiväkirjaa jossa joka päivä kerroin painoni ja syömiseni. Piilotin sen aina vaatekaappiini vaatteideni sekaan. Minä myös kirjoittelin demi.fi:hin kaikkea super noloja juttuja joidenka otsikko oli mm. "miten laihtua nopeasti? Painan 35kg ja haluaisin painaa 25kg ja olen 158cm pitkä ja 11-vuotias :-))))".. Häpeän muuten näitä tekstejä näin jälkeenpäin xd Kerran demi kirjoitteluni jälkeen menin vessan ja jätin koneeni auki, äiti löysi ne ja jäin kerran taas jällenkerran. Tällä kertaa äiti ilmoitti terveydenhoitajalle. Ja sitä kautta koululääkärilläkin. Kävin myös sairaalalla verikokeissa (testattiin onko minulla jotain ravinnepuutteita tms)
ja vaikka missä. Olin taas jälleenkerran äidin tarkkailussa. Minut pakotettiin syömään, ja ahdistuin siitä. Tuolloin aloin myös viillellä. Mutta taas aloin syömään ja jälleen kerran anoreksiani oli "tauolla" vaikkakin ajattelin koko ajan sitä.
Kuudennen luokan syksyllä, aloin taaas nälkiinnyttämään itseäni. Ja koska harrastin yleisurheilua treenasin 5x/vk ja ratsastin kerran viikossa. Taas laihduin. Ja viiltelin koska en ollut tyytyväinen itseeni. Ahdisti. Mutta sitten joulun jälkeen äiti pakotti taas terveyden hoitajalle koska huomasi laihtumiseni. Se vitutti, enkö koskaan saanut laihtua rauhassa? No, taas sitten kävin juttelemaan erillaisille ihmisille ja taaaaaaas aloin syömään. Mutta viiltelin silti. Kuudennella pidin myös esitelmän anoreksiasta ja sain siitä 10 :D
Seiskan syksyllä aloitin tämän taas. Enkä ole jäänyt kiinni, vieläkään. Olen keksinyt erillaisia kikkoja joilla väitellä syömistä ja olla huomaamattomasti anorektikko (anoreksia vinkeistäni kerron jossain toisessa postauksessa) . Mutta seiskalla sain silmälasit koska silmäni ei ollut saanut ravinteita koska anoreksia niin näköni huononi. Ei se mitään.
Mutta niinkuin huomaatte anoreksiani on ollut tuollainen epäsäännölinen mutta nyt olen jo niin kauan pro-anaillut putkeen joten there is no going back.
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti :) Saa toki kommentoida mitä piditte, tai jos jäi jotain kysyttävää! ps. toivon että siskoni/joku muu joka on kuullut anoreksia tarinani ei lue tätä ja bustaa mua...
Näin loppuun vielä jotain motivaatio kuvia teille pikkuset, keep going!!
